Aivan kelvoton työntekijä.

28.06.2022

2020

Rojahdin sängylle laskien tunteja seuraavan työpäivän alkuun. Oli vasta maanantai. Oli ollut pimeää, kun menin töihin. Oli pimeää, kun pääsin töistä. Seuraavana aamuna en lähtenyt töihin. Mikään ei siinä kohtaa tuntunut oikealta.

Koen erityisen tärkeäksi elää itseni näköistä, minulle merkityksellistä elämää. Saan seikkailla vapaasti, taiteilla ja innostua uudesta. Minulla ei ollut voimia tehdä enää mitään näistä, joten oli itsestäänselvää, että matkaa oli jatkettava toisella tapaa.


2021

Vaikka irtisanoin itseni lähes liian myöhään, voimani alkoivat palautua nopeasti. Pyhitin kolme kuukautta luoville puuhille ja luovuus alkoikin kukkia. Sitten pyhitin kolme kuukautta varastotyölle, mutta sinä aikana ei kukkinutkaan mikään muu kuin varastolla pakkaamani kukat. Ehdin jo hetken luulla, että minussa on jotakin vikaa, kun olen näin kertakaikkisen kelvoton työntekijä.

 Pian korviini kantautui haku satunnaisiin kuvittajan hommiin. Innostuin samalla sekunnilla ja toisella minut pestattiinkin hommaan. Ehtona oli laskutusmahdollisuus ja sellainenhan järjestettiin. Päivässä. Minulla oli toiminimi ja piirsin ensimmäiset tilaustyöni. 

En olisi tosin kuullut mahdollisuudesta, ellei se olisi ollut siskoni työpaikka. En olisi mitenkään voinut ottaa työtä vastaan, ellei äitini olisi kuukautta aiemmin antanut pientä piirtopöytäänsä lahjaksi. Enkä missään tapauksessa olisi jaksanut perustaa yritystä, jos olisin ollut aiemmassa työssäni. Enkä olisi nyt alkuunkaan näin onnellinen, jos minulla ei olisi yritystäni.


2022

Jälkikäteen ajateltuna, monta asiaa olisin tehnyt myös toisin. Muun muassa hakenut starttirahaa ennen yrityksen perustamista. Tai pyytänyt apua kirjanpitoon. Tai jutellut kollegoille ja verkostoitunut. Tai kehitellyt edes jonkinnäköisen suunnitelman siitä, mitä olen tekemässä. 

Mutta vielä enemmän jälkikäteen ajateltuna, on ihan hienoa, että olen onnistunut yrittäjyydessäni ilman starttirahaa tai kirjanpitäjää. Olen myös viime aikoina löytänyt hieman verkostoa ja vertaistukea, eikä vieläkään ollut liian myöhäistä. Ajoittain minun täytyy vielä muistuttaa itselleni, että työntekoa se tämäkin on ja varsin hienoa sellaista!

ps. jatkosuunnitelmakin on jo melkein vireillä! Kunhan ensin vähän seikkailen...